Svenska dagen

Kun minä astelin Keravalla Keskuskoulun porteista sisään syksyllä 1980, oli mukanani taakka. Olin aloittamassa kolmatta vuosiluokkaa, joka toi mukanaan ensimmäisen vieraan kielen. Itse kielen opiskelun aloittaminen ei ollut mikään painolasti, vaan se, että vanhempani olivat valinneet minulle aloituskieleksi ruotsin. Peruskiukuttelut oli käyty läpi; ”kaikki mun kaverit ottaa englannin!” ”mä en ikinä tuu tartteen mitään ruattia!” ja muut sen sellaiset. Ei auttanut. Perusteluna valinnalleen heillä oli, että englannille altistuu joka tapauksessa ja sitä oppii kuitenkin, joten ruotsin perusteet kannattaa ottaa haltuun ensin.

Ja kuinka oikeassa he olivatkaan. Vaikka elettiin 80-luvun alkua, eikä youtubea tai pleikkaria ollut olemassa. Televisio-ohjelmaakin vain kahdella kanavalla. Silti osasin käydä Australian serkkujen kanssa ymmärrettäviä keskusteluja, kun he kävivät vierailulla vähän päälle kymmenvuotiaan Timon luona, joka ei ollut lukenut koulussa vielä sanaakaan englantia.

Mutta palataan ruotsinkieleen. Vaikka motivaationi opiskella sitä, oli toisinaan hataralla pohjalla, enkä edelleenkään uskonut tarvitsevani koko kieltä peruskoulun jälkeen, olen nyttemmin onnellinen, että vanhempani valitsivat kuten valitsivat ja pitivät valinnastaan kiinni kiukkuilustani huolimatta. Minulla on sen päättäväisyyden vuoksi äidinkieleni lisäksi kaksi muutakin kieltä, joilla osaan kommunikoida ihmisten kanssa kohtalaisen sujuvasti. Ruotsini ruostuu helpommin, kun sitä tulee käytettyä harvemmin, mutta pienellä preppaamisella sekin aina onnistuu. Viimeistään Tukholman reissun toisena päivänä sanat palailevat mieleen jo kohtalaisen nopeasti.

Henkilökohtaisen kokemuksen kautta haluan herättää meitä ajattelemaan, mitä heitämme hukkaan, jos emme syleile ruotsin erityisasemaa opetuksessa. Minä ymmärrän miksi 9-vuotias Timo hakasi aikoinaan vanhemmilleen vastaan, mutta ihmettelen niitä aikuisia ihmisiä, jotka käyttävät samoja perusteluja kuin pieni lapsi, vastustaessaan jollain ideologisella perusteella ”pakkoruotsia”.

Meidän kielialueemme on pieni, rajoittuu omaan maahamme. Me emme pärjää kansainvälisessä kaupassa ja yhteistyössä oppimatta muita kieliä. Vaikka englanti onkin kansainvälinen kauppakieli ja sinänsä hyvä välittäjäkieli, pitää ymmärtää, että osaamalla kohdemaan kieltä, pääsee kahdenvälisissä kauppasuhteissa huomattavasti nopeammin eteenpäin. Oppimalla ruotsia liitymme skandinaaviseen kielialueeseen ja tulemme ymmärretyiksi yli kahdellekymmenelle miljoonalle ihmiselle, puhumattakaan siitä, että viennistämme menee n. 15% tälle alueelle, eikä kielen hallitseminen todellakaan ole ihan pieni etu kauppakumppanuudesta kisailtaessa.

Siksi puolustan ruotsin opetusta kouluissamme toisena kotimaisena kielenä, jota on pakollista opiskella jossain vaiheessa koulutaivalta, rohkaisen vanhempia valitsemaan sen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska lapsi ei kykene näkemään omaa etuaan vuosien ja vuosikymmenten päähän.

En ole kovin innostunut ensi syksynä alkavasta kielenopetuksen varhennuksesta ykkösluokalle, koska tosiasiallisesti se tulee monopolisoimaan englannin ensimmäiseksi äidinkielen lisäksi opittavaksi kieleksi ja näin heikentää jälleen sen toisen kotimaisen asemaa. Mutta siitä laajemmin toiste.

Och slutligen vill jag önska glad Svenska dagen till alla!