Pitääkö taiteen olla kannattavaa?

Amos Rex teki viime syksyn aikana taidemuseoon jonottamisesta muoti-ilmiön. Satojen metrien ihmismato kiemurteli pitkin Helsingin keskustaa, eikä näyttelyn viimeisenä päivänä osa jonossa olleista edes päässyt sisälle. Jälkeenpäin on kummasteltu miten tämäkin ”loppuun myyty” näyttely voi tuottaa 2 miljoonaa euroa tappiota?

Mutta pitääkö taiteen olla taloudellisesti kannattavaa? Pitääkö sen olla rahallisesti perusteltavissa? Minä katson asiaa niin, että taiteella ja kulttuurilla on itseisarvoa, jota ei voi mitata rahassa. Meidän pitää turvata korkeatasoisen taiteen saatavuus kaikille. Parhaalla tavalla tämä onnistuu niin, että taiteen ja kulttuurin perusrahoitus pidetään riittävän korkealla tasolla, että taiteen tekijöillä on mahdollisuus toimeentuloon ja kulttuurilaitoksilla olemassa oloon. Otetaan esimerkiksi teatteri.

Kaupunginteatterit kautta maan pyörittävät päänäyttämöillään musikaaleja ja muita kassamagneetiksi kaavailtuja teoksia, jotta isot salit olisivat täysiä ja pääsylipputuloilla voitaisiin kattaa käyttökustannuksia.  Samalla teatterilipun hinta on karannut niin kalliiksi, että kynnys lähteä teatteriin on todella korkea. Vai mitä sanot nelihenkisen lapsiperheen ajatuksesta lähteä katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin tulkinta klassikoista Pieni merenneito? Perheen teatterielämys maksaa, paikoista riippuen, 214 – 264€. Melko monessa tavallisessa perheessä pohditaan kaksi kertaa investoinnin mielekkyyttä.

Ja kyllä meillä Turussakin osataan. Ajatellaan vaikka pariskuntaa, joka haluaisi mennä katsomaan Varissuo-musikaalia. Satanen palaa lippuihin, jollei halua istua parvekkeen toisella rivillä tai taaempana. Helposti jää tavallisen työssäkäyvän ihmisen menemättä, kun ruuhkavuosien paineessa on pari muutakin rahareikää.

Kun taidelaitosten tulosvastuullisuutta on kasvatettu, perusrahoitusta supistettu ja käyttökustannukset pitää entistä enemmän kattaa lipputuloilla, on samalla luotu järjestelmä, jossa julkisesti rahoitettu kulttuuri uhkaa karata eliitin huvitukseksi, eikä se voi olla oikein.

Ja kyllä minä vanhana harrastajanäyttelijänä tiedän, että esimerkiksi harrastajateatterit tuottavat erittäin laadukkaita näytelmiä, eivätkä liput niiden näytöksiin ole niin kalliita. Mutta kysymys onkin siitä, mitä voi maksaa lippu sellaiseen kulttuurilaitokseen, jota yhteiskunta verovaroin ylläpitää. Nimittäin niissä pääsylipun hinta on tasaveron kaltainen maksu, joka nipistää aina kipeämmin pieni- tai keskituloista.